Millainen puutarha juuri minulle sopisi?
Vuosi vaihtui talvisissa merkeissä. Ulkona lämpötila on tälläkin hetkellä täällä eteläisessä Suomessa -19°C – tosin tuntuu kuin -30°C, kiitos tuulen. Kaukana ollaan niistä lämpimistä kesäpäivistä, kun kärpäset juoksivat iholla ja kimalainen saattoi lentää korvan ohitse. Samalla, kun nautti auringosta ja linnunlaulusta sekä kevyestä tuulenvireestä kasvoilla.
Instagramissa näen jo puutarhaharrastajien keskuudessa kaipuuta niin viime kesästä kuin malttamatonta odotusta seuraavasta keväästä ja kesästä. Ihmiset jakavat paljon kuvia kauniista puutarhoistaan ja istutuksistaan. Näitä kuvia on ihana katsella!
Sain tänään töissä useamman kysymyksen liittyen ensi kevään ja kesän puutarhatöihin. Pitäisikö nyt jo laittaa jotain itämään? Entä mitä voisinkaan tehdä puutarhassani keväällä ja kesällä? Siihen mitä nyt kannattaisi tehdä, kirjoitin jo viime blogitekstissäni. Keskitynkin tässä blogikirjoituksessani siihen, millainen puutarha juuri minulle sopisi?
Mitä omassa puutarhassaan sitten kannattaisi tehdä tulevana keväänä tai kesänä? Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että millainen puutarhasi on. Onko sinulla pieni takapiha, isompikin alue vai rajattu terassi tai parveke? Nämä aihiot luovat sekä mahdollisuuksia että rajoitteita. Ensimmäinen kysymys onkin, että millaisesta tekemisestä juuri sinä nautit? Onko se kasvimaan hoitamista, kasvihuoneessa touhuamista, nurmikon leikkuuta, perennojen hoitoa vai kesäkukkien ihailua?
Puutarhanhoidon pitäisi lähtökohtaisesti olla nautinnollista ja rentouttavaa. Täytyy sanoa, että olen itse ehkä välillä ajautunut suorittamisen moodiin, enkä niinkään siihen itse puutarhasta nauttimiseen. Paljon olisi ideoita ja intoa lähteä tekemään asioita ja lopulta sitä löytääkin itsensä ihan uupuneena ja ajattelemasta, että vielä olisi tämä ja tämäkin tehtävänä, mutta riittääkö aika? Tiedättekö mitä? Se on ihan totta, ja puutarhassa on aina jokin asia kesken tai tehtävänä. Puutarha ei ole koskaan valmis. Se on jatkuva keskeneräinen projekti, joka on muokattavissa koko ajan – ja se onkin ihaninta puutarhassa. Joka vuosi puutarhasi opettaa sinulle aina jotain uutta.
Puutarhanhoidossa kannattaa miettiä, että mihin oma aika ja voimavarat riittävät. Jos intoa on, voi perustaa itselleen kasvimaan. Tai vaikkapa perennapenkin. Itse asiassa niin trendikkäänä pidetyt nurmikkoalueet muuttavat nykypäivänä muotoaan upeiksi kukkaniityiksi ja perennakeitaiksi. Nämä vaativat paljon vähemmän hoitoa kuin viikoittain leikattava nurmikko – ja ilahduttavat katselijaa upealla väriloistollaan. Tällainen perennakeidas lisää myös luonnon monimuotoisuutta: saatat nähdä kukkapenkissäsi perhosia, kimalaisia ja lukuisia muita hyönteisiä sekä lintuja.
Jos taas haluat helppohoitoisuutta, muutama ruukkuistutus etuovelle tai parvekkeelle riittää erinomaisesti. Ruukkuviljelyyn voi helposti hyödyntää yksivuotisia kesäkukkia tai yrttejä. Mikä onkaan ihanampaa kuin yrtit omalta kuistilta tai parvekkeelta! Seuraavana kesänä minäkin aion kokeilla talon aurinkoisella seinustalla ruukkuistutuksia. Ainakin varastossa olevat daaliani pääsevät tälle paraatipaikalle!
Puutarhan- tai kasvimaanhoito voi olla myös yhteisöllistä, jolloin töitä ja vastuuta voi jakaa. Me päätimme naapureiden kanssa perustaa reilu vuosi sitten oman kasvimaan tonttimme reunalle. Kuulimme, että paikalla on joskus ollut kasvimaa, mutta se oli valitettavasti kasvanut umpeen heinää ja rikkakasveja. Paikalla kasvoi myös huonokuntoinen mustaviinimarjapensas. Maa oli savimaata, jota oli perusparannettu aikoinaan hevosenlannalla. Oli syksy, ja päätimme pyytää naapuria avuksi kääntämään alueen meille traktorilla (työ olisi ollut muuten aivan liian raskas ja into olisi loppunut pian). Mitään muuta emme tulevalle kasvimaalle tehneet. Talven routa mureutti käännetyn maan.
Keväällä sitten aloimme töihin: neliö neliöltä käänsimme maata, mureutimme sitä sekä siivosimme juuria ja rikkaruohoja pois. Sen jälkeen perusparansimme maata: levitimme siihen kalkkia ja muutaman viikon jälkeen lannoitetta (kanankakkaa). Ja taas odotimme muutaman viikon, että lannoite imeytyi maahan. Sitten oli kylvöjen aika! Ja pitkin kesää saimme mitä maukkainta satoa kasvimaaltamme. Alueellamme on paljon jäniksiä, peuroja ja kauriita, joten kasvimaan aitaaminen oli lähestulkoon pakollista, jotta pääsimme nauttimaan itse kasvatetusta sadosta.
Syksyllä käänsimme maan, katoimme sen lehtikompostilla ja jätimme sen odottamaan ensi kesää. Siellä se nyt lepää lumen alla, kunnes kevät taas koittaa. Silloin kasvimaa saattaa myös saada muutaman uuden lisäneliön viljelyspinta-alaa...
Toffetarhuri